Elämää syövän kanssa -blogi: Puolison ajatuksia #välillävituttaa #onserankkaa #vaikkeiuskoisikaan
Kuvat: Pixabay
Olen miettinyt jo pidemmän aikaa, että jakaisin mietteitä puolison näkökulmasta, kun me käymme yhdessä läpi rintasyöpää ja sen liitännäishoitoja. #välillävituttaaonserankkaavaikkeiuskoisikaan
Kun rakkaasi saa syöpädiagnoosin, niin elämä romahtaa hetkellisesti molemmilla. Tämä romahduksen hetki tuntuu huomattavasti pidemmältä kuin se oikeasti on. Koska tiedät, että tästä on selvittävä. Sinähän olet terve, sinun on oltava vahva, sinun on jaksettava olla tukena toiselle. Shokkitila kestää oman aikansa. Käytte yhdessä pelkoja ja huolia läpi. Näet toisen huolen ja pelko tarttuu. Mutta hei, sinähän olet terve, ole vaan vahva, kyllä tästä selvitään.
Kun asia leviää julkiseen tietoon vähitellen ja kerrot ihmisille tilanteesta: saat hienoja vastauksia. ”Siihen on hyvät hoidot, on niistä muutkin selvinnyt, leikkaus vaan ja sillä selvä”. Joo, rakas luki juuri prosentteja, kuinka moni on selvinnyt. Pelko tarttuu taas. Mutta hei, ole vaan vahva, eihän sulla tässä mitään…
Et saa nukutuksi, ei ole vielä tiedossa, miten asiat etenevät. Käyt työterveyslääkärillä unettomuuden takia. Lääkäri sanoo: ”Suru ei ole sairaus”. Okei, pari päivää saikkua ja töihin, eihän mulla tässä mitään… Voiko rakkaani kuolla? Töissähän menee ihan kivasti näiden ajatusten kanssa…
Hoitojen kulku etenee ja saadaan lisää tietoa. Tuleva jännittää. Ei pelota enää niin paljon. Taas tulee kaupassa joku tuttu tai vastaava vastaan. No eihän se tiennyt ja taas käydään syöpää läpi… Parin viikon päästä tilanne toistuu. Tekisi mieli sanoa: ”Joo, meillä on syöpä. Oliko sulla jotain muuta?”
Puoliso postailee faceen syöpäuutisia… Saan vaikutelman, että facen kautta ihmiset luulevat tämän prosessin olevan positiivisesti sävytetty suht easy peace of cake… No rakkaasi rinnat on leikattu, mitäpä luulette, että se naisen mielessä tekee? Tämä jää toipumisen kipujen ja edessä tulevien hoitojen jännittämisen alle. Niin, toipumisen. Elät rakkaasi jokaisen kivun ja pelon mukana, kuten tähän asti. Huomaat, että ei oikein riitä paukkuja kaikkeen. Tässähän on myös työt ja perhe mukana…
Taas tulee joku vastaan, kuka ei asiasta tiedä. Että vituttaa kerrata koko homma alusta loppuun läpi.
Sitten alkaa hoidot. Niin, ne hoidot, jotka vaikuttavat koko loppu elämään. Taas joku toteaa, että onhan näistä muutkin selvinnyt. Mitäh? Etkö tajua, että tässä on mennyt aika helvetisti asioita uuteen uskoon, eikä olla edes puolessa välissä…
Sopeutumista tapahtuu. On pakko selvitä. Sitten tulee Joku Koronavirus, ei saatana! Rakkaallasi on solunsalpaajahoidot ja tulee henkeä uhkaava tauti Suomeen… Ihmiset pelkäävät tai eivät tunnu välittävän viruksesta. Ja sinä pelkäät, että voiko rakkaasi kuolla nyt tähän? Juuri, kun syöpä on saatu pois… Ahdistaa käydä töissä…Sieltähän minä sen taudin voin tuoda kotiin… Ajatukset kalvavat… Rakas laittoi taas pari postausta. Mietit, onkohan tämä näin positiivista?
Voimat hiipuvat. Ei aina jaksa olla vahva, mutta täytyy. Täytyy jaksaa, kun toinen ei jaksa. Sehän on sairas, toipumassa. Eihän sulla mitään. Yövuoroja, perhe-elämää… Ai niin ja koronavirusta…
Mitä facepostauksista ei nää? No sitä, mitä oikeasti tapahtuu. Sinä otat vastaan ja olet tukena kaikelle. Kivulle, pahalle ololle, mielialavaihteluille, peloille, paniikille… Joo, sinullakin on tunteet. Kaiken saman käyt läpi. Mutta hei, sinähän olet terve, eihän sulla tässä mitään… Hoitoihin kuuluu kortisoni ehkäisemään kaikkea…No se aiheuttaa rakkaalle kolmen-neljän päivän manian…Olet väsynyt…Töissäkin pitää käydä…Et nukkunut, koska hänkään ei nukkunut. Hoito jännittää, sillä on sivuvaikutuksia. Kun vauhti loppuu, rakas väsyy. Sinä et voi väsyä. Alkaa matalasoluvaihe. Vittu, kun ahdistaa kaikki taudit! Tuonko töistä jonkun pöpön? Rakas ei saa nyt sairastua. Väsyttää… Taas joku puolituttu kommentoi… Onhan niistä muutkin selvinnyt… Niinkö? Elätkös sinä minkälaista syöpäelämää? Tekisi mieli käyttää karkeaa kieltä…
Toisella on pois leikattu syöpä. Hän saa hoidot. Me molemmat käymme tämän yhdessä läpi. Not so easy, or is it?
– Vesa 38v